Hermannin artistitarina alkaa trumpetista, ja siirtyy sähkökitaraan. Aktiivisen musiikintekemisen bändeissä jo 90-luvun puolessa välissä aloittanut muusikko on ehtinyt moneen. Kaustisten musiikkilukiosta useiden bändien kautta soolouran starttiin, vuoteen 2010, ja siitä eteenpäin tähän hetkeen, on ehtinyt tapahtua paljon. "Sain kimmokkeen oman ja itseni näköisen musiikin tekemiseen eräällä keikkareissulla, jolla ajoimme palaneen huoltoaseman ohitse. Kirjoitin siitä hetken mielikuvasta kappaleen Lasia ja betonia. Musiikkini punainen lanka on ollut aina jokin tapahtuma tai tarina, tunnetila, jota muovailen musiikin muotoon. Musiikki on minulle keino olla ja elää, mutta myöskin jäsentää maailmaa eri mittakaavoissa. Kuvata ihmisiä, tapahtumia ja tunteita", kertoo Hermanni kappaleistaan ja niiden synnystä. "Teen musiikkia aika perinteisesti. Akkari, kynä ja paperia. Siinä on työkalut, joilla moni maailman hittikappaleista on syntynyt. Ajattelen, että jos muutkin, niin miksen myös minä", summaa artisti tekemisensä paloa ja motiiveja.